Niinpä menikin lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani. Eipä ole ollut bloggaaja kiitettävän aktiivinen, päinvastoin. Mutta vuosi meni niin, että hujahti. Ja yksivuotiaasta kuopuksesta on kasvanut pikkuinen kaksivuotias. Kaksivuotias, joka osaa keinua, kävellä, juosta, hyppiä ja puhua jo muutaman sanan lauseita. Pikkuinen, jolla on hyvä huumorintaju ja jolta on paljastunut aurinkoisen ja leppoisan olemuksen alta myös sinnikäs "minä itse". "Minä itse" tahtoo, tekee ja osaa.
Taas olemme kesälomalla koko perhe. Isommat lapset ovat lomailleet jo yli viisi viikkoa, miehen loma alkoi jo viikko sitten. Minä otin "omaa lomaa" viisi päivää. Kävin kotiseudullani, tapasin ystäviä ja sukulaisia, ja olin vain. Teki hyvää.
Mutta yllättävän hyvin on tämä kesä mennyt. Päätin jo keväällä, että tänä kesänä emme suunnittele mitään suurempia matkoja vaan olemme lähinnä vain kotona. Olemme kotona, koska se on helpointa. Kun koko lukuvuoden, syksyn, talven ja kevään elää kalenterin mukaan, kun joka päivälle on vähintäänkin muutama meno ja suunnitelma, ei kesäänsä enää halua täyttää menoilla ja suunnitelmilla. Ja siltikin niitä tulee, ihan väistämättä.
Mutta jo ajatus siitä, ettei ole pakko suunnitella tai tehdä mitään, on vapauttava. Ja lopultava vapauttava ajatus vapauttaa tekemään pieniä suunnitelmia ja pieniä reissuja, kuten mekin teimme tällä viikolla. Vietimme kaksi yötä Nokialla Tampereen kupeessa, vierailimme Särkänniemessä ja upouudessa Angry Birds -parkissa. Lapset saivat myös pulikoida kylpylän altaissa. Matka meni hyvin ja oli virkistävä. Mutta se ei ollutkaan mikään "pakkomatka" vaan ihan vapaaehtoinen virkistysreissu, yllätysmatka, josta lapset eivät tienneet mitään ennen kuin vasta aamiaispöydässä juuri ennen lähtöä.
Lapset olivat innoissaan - ja myös vanhemmat. Matka tuli juuri oikeaan aikaan, suuremmitta suunnitelmitta. Joskus sellainenkin onnistuu. Usein tuntuu, että para-mamman elämästä puuttuvat ex tempore -reissut, arvaamattomuus ja spontaanius, kun kaikki pitää suunnitella ja kaikkeen pitää varautua. Mutta eläköön - myös heittäytyminen onnistuu pyörätuolimammalle (joskin sekin vaatii pientä suunnittelua ja viilausta, tunnustettakoon)!
Ja mikä oli paras kiitos? Tietenkin se, kun lapset sanoivat: "Olet paras mamma, olet suunnitellut Kaiken. Olet paras yllätysmamma"!
